Muistan vieläkin, kuinka sydän hakkasi, oksetti ja jännitti kun ensimmäinen kuvauspäivä oli alkamassa. Yöllä olin saanut nukuttua pienissä pätkissä pari hassua tuntia. Yöunien puute ei kuitenkaan vielä ensimmäisenä aamuna tuntunut missään, sillä adrenaliini sai kehoon ihmeellistä lisäboostia.
Teknisen tehtävän alkaessa olo oli todella jännittynyt, mutta innokas. Pullakranssi tuntui ihan mukavalta tehtävältä. Aina ei kaikki mene kuitenkaan kuin strömsössä ja panikointini sai tekemään outoja juttuja, sekä unohtelemaan asioita. Keittiö oli myös ensimmäisenä päivänä vielä vieras ja sää vaihteleva, niin kuin ulkona se on Suomen kesässä. Taikina ei kohonnut kunnolla ja kun siihen lisää kylmän uunin paiston alkaessa, lopputuloksena oli raskas, raaka ja päältä palanut pullakranssi, joka toi 11. sijan teknisessä tehtävässä. Ei siis kovin hyvä startti. Muistan, kuinka mietin, että ei tästä tule mitään. En osaa leipoa, miksi edes halusin mukaan tällaiseen kisaan? Itsevarmuus oli aika syvissä pohjamudissa.
Jos haluat päästä testaamaan mustikkatähtikranssia, klikkaa linkkiä tästä.
Taidonnäytetehtävään lähdin kuitenkin uudella energialla, olihan resepti minulle tuttu. Jäätelö toi omaa jännitystä tehtävään, sillä en ollut koskaan käyttänyt jäätelökonetta. Sen tekeminen ei sitten mennytkään ihan toivotulla tavalla. Jälkikäteen ajateltuna, typerää ja turhaa riskinottoa. Mansikkapaistos oli kuitenkin herkullinen, ja se pelasti minut tiputukselta ensimmäisessä jaksossa. Päivän jälkeen olo oli väsynyt ja haikea, sillä ihana ja taitava Anni joutui lähtemään kisasta. Molempien ensimmäinen päivä meni kisassa huonosti ja itkuilta ei vältytty.
Mansikkapaistos tuo mieleeni lapsuuden syksyt ja talvet, kun äitini leipoi paistosta arki-iltoja ilahduttamaan. Kävimme joka kesä yhdessä poimimassa mansikat koko perheen voimin pakkaseen talven varalle. Pimeinä iltoina, mansikkapaistos toi muistoihin pilkahduksen kesän aurinkoa. Resepti on hieman muokattu lapsuuden ohjeestani ja se saa ihanaa makua mantelista, joka sopii mielestäni täydellisesti yhteen mansikan kanssa. Mansikkapaistos kannattaa nauttia lämpimänä yhdessä vaniljajäätelön kanssa, raparperihilloke sopii myös tähän kompoon kuin nenä päähän. Jos siis kaipaat näihin harmaisiin ilmoihin hieman piristystä, tästä pääset testaamaan mansikkapaistostani.
Vinkki: Mansikkapaistoksen voi tehdä myös pienten kohokasvuokien sijaan yhteen suureen syvään vuokaan. Raparperia voi myös halutessaan upottaa mansikoiden kanssa paistoksen sisään.
Mansikkapaistos 2.0
225 g voita
3dl sokeria
3 kananmunaa
1,5dl kuohukermaa
4,5dl vehnäjauhoja
3dl mantelijauhoja
3tl leivinjauhetta
n. 40kpl suomalaisia pakastemansikoita
Vaahdota huoneenlämpöinen voi ja sokeri. Lisää munat joukkoon yksitellen koko ajan vatkaten. Sekoita jauhot keskenään, jonka jälkeen lisää ne vuorotellen kerman kanssa taikinan joukkoon ja sekoita tasaiseksi. Jaa paistos voideltuihin vuokiin ja painele jokaiseen vuokaan n. 4 kpl jäisiä mansikoita. Paista 175 asteisen uunin alatasolla n. 40-45 minuuttia. Kokeile puutikulla, että taikina on kypsää.
Myös kauralastut tuovat vahvasti mieleeni lapsuuden. Niitä sai leipoa yhdessä äidin kanssa ja uunituoreina niitä syötiin sisarusten kanssa suut suppuralla. Kilpailussa tein mansikkapaistosten päälle makumaailmaan sopivia kaura-mantelilastuja. Parhaimmillaan lastut ovat erittäin ohuina, pitsireunaisina ja rapeina. Helppoa ja herkullista. Varoitus, vievät kielen mennessään.
Kaura-mantelilastut
75g voita
1,5 dl kaurahiutaleita
0,5 dl mantelilastuja
1,5 dl sokeria
1rkl vehnäjauhoja
1tl leivinjauhetta
1 muna
Sulata voi mikrossa. Sekoita keskenään kaikki kuivat aineet. Lisää voisula kuivien aineiden sekaan ja lopuksi vielä kananmuna. Nostele uunipellille nokareita ja paista uunissa 175 asteessa n. 8 minuuttia.
Rakkaudella, Amanda